Heli Suutari työskenteli KuoHuLab-hankkeen kehittämisasiantuntijan sijaisena elokuusta 2019 maaliskuuhun 2020. Humanistisen ammattikorkeakoulun ja Kuopion kaupungin kumppanuushankkeen hanketiimissä Suutari työskenteli kaupungin edustajana.
Aloitin KuoHuLab-hankkeessa kehittämisasiantuntijana elokuussa 2019, jolloin takanani oli lähes yhdeksän vuotta Kuopion kaupungin etsivänä nuorisotyöntekijänä. Olin tottunut istumaan ”hankepöydässä” yhteistyökumppanina, mutta nyt siirryin hanketyöntekijäksi. Hanketyöstä minulla oli sekä hyviä että tuskastuttavia kokemuksia, nimenomaan yhteistyökumppanin näkökulmasta. Henkilökohtaisena toiveenani oli pystyä hoitamaan uusi työni niin, etten aiheuttaisi samanlaisia turhaumia tämän hankkeen yhteistyökumppaneille.
Hanketyössä voi oppia monipuolisesti
Kaikista antoisinta oli tutustua uusiin ihmisiin moninaisten hanketyöhön kuuluneiden osallistujaryhmien kautta. Oli ilo olla mukana seuraamassa ja kuulemassa (eli oppimassa!) ja suunnittelemassa sekä toteuttamassa erilaisia toimintoja ja tapahtumia sekä palveluita, joihin tarve nousi ryhmiltä itseltään tai joihin innostuttiin yhdessä ideoiden. Kohtaamistyössä sain käyttää parasta asiantuntemustani ja opin uutta varsinkin järjestöjen tarjoamista palveluista Kuopiossa.
Projektipäällikkö Anniina Aunola kuvaa Heli Suutarin työtapaa maanläheiseksi ja oppimisnäkökulmaiseksi. Tämä soveltui hyvin KuoHuLabin dialogiseen työtapaan, jossa yhdessä osallistujien kanssa rakennettiin toimintasuunnitelmia ja sisältöjä.
Yhdenvertaisuuteen, esteettömyyteen ja ihmisoikeuksiin liittyvät kysymykset olivat yksi tärkeä teema KuoHussa tekemässäni työssä. Sain osallistua näitä aiheita käsittelevään koulutukseen ja seminaariin sekä olla mukana suunnittelemassa ja käynnistämässä Kuopion kaupungin nuorisopalveluiden yhdenvertaisuussuunnitelmaa. Koen ihmisoikeudet ja niiden edistämisen tärkeäksi niin työ- kuin siviilielämässäni, joten mahdollisuus perehtyä aiheeseen työn puolesta oli erittäin palkitsevaa.
Suutari oli hankkeessa keskeisessä roolissa, kun tavoitteena oli kehittää ja juurruttaa Humanistisen ammattikorkeakoulun ja Kuopion kaupungin käytännön yhteistyötä. Tällaista yhteistyötä on ollut Humakin ja Kuopion kaupungin välillä jo pitkään, mutta hankkeessa kokeiltiin myös aivan uusia toiminnan muotoja.
Pääsin tutustumaan Humanistisen ammattikorkeakoulun opiskelijoihin ja lehtoreihin sekä muutamien opintojaksojen sisältöihin, joissa hyödynnettiin työelämäyhteyksiä ja toteutettiin monipuolisia tempauksia, kuten Akteja ja Kohtauksia, erilaisissa sosiaalisissa ympäristöissä. Opin uutta ja päivitin tietojani Kuopion kaupungin ja Humanistisen ammattikorkeakoulun välillä tehtävästä yhteistyöstä ja ymmärrän nyt paremmin, millaisia mahdollisuuksia tämä yhteistyö sisältää.
Hankkeen aikana Heli Suutari sai tehdä itselleen luontevaa kirjoittamistyötä ja päivittää osaamistaan siinä. Mielekästä oli olla myös mukana KuoHuLab-hanketiimin palvelumuotoilukoulutuksessa. Palvelumuotoilun myötä hankkeessa tehty työ tehtiin näkyväksi monesta eri näkökulmasta. Tämän tuloksena jatkoprosessit ovat helpommin toteutettavissa.
Uutta osaamista karttui aina sähköisten työalustojen käytöstä ESR-henkilötietolomakkeiden keräämiseen ja kirjaamiseen. Myös ymmärrys budjetin laatimisesta mahdollisimman käytännönläheiseksi syveni. Ennakoidut kulut saattoivat olla ristiriidassa sen kanssa mitä osallistavaan suunnitteluun perustuva toiminta edellytti. Näissä tilanteissa tuli olla valmiutta laatia maksusuunnitelman perusteltu muutos rahoittajalle.
Onnistumisia hankeyhteistyössä
Heli Suutari toimi laajasti hanketoiminnoissa muiden tiimiläisten tukena. Hänen henkilökohtaisena vastuualueenaan oli Jynkkä-Leväsen asuinalueen kehittäminen, jossa Suutari sai lyhyessä ajassa paljon aikaan. Tukenaan tässä työssä hänellä oli mm. Jynkkä-Leväsen asukasyhdistys, Kallaveden seurakunta ja Niiralan kulma.
Erityisinä onnistumisina KuoHussa tehdyssä työstäni nostaisin Jynkkä-Leväsen asuinalueella toteutuneet palvelut: matalan kynnyksen kahvittelupaikan Olotilan, käsityökerhon sekä joogaryhmän. Nämä kaikki palvelut ovat, joko syntyneet tai uudistuneet, asukkaiden toiveista ja tarpeista. Onnistumisen mahdollistivat useat eri yhteistyökuviot, joissa avoin vuoropuhelu ja selkeät tavoitteet olivat avainasemassa.
Keskeisenä onnistumisena koen myös helmikuussa toteutetun hankkeen loppuseminaarin, joka oli ideoitu ja toteutettu yhdessä osallistujaryhmiemme kanssa. Olen ylpeä ja iloinen, osallisuudesta ja luovuudesta, jotka seminaarissa olivat läsnä. Se toteutti osaltaan yhdenvertaisuuden teemaa käytännössä.
KuoHuLabille merkityksellisiä olivat myös Suutarin kirjoittamat neljä blogitekstiä Kuopion maaseudulla tehtävän nuorisotyön ja etsivän nuorisotyön arjesta. Tekstit perustuivat nuorisotyöntekijöiden haastatteluihin. Blogitekstien tavoitteena oli osaltaan nostaa maaseudulla tehtävän nuorisotyö ja etsivän nuorisotyön profiilia sekä havainnollistaa työn merkitystä lukijoille monipuolisemmin.
Kiitos onnistumisista kuuluu kaikille avoimin mielin mukana olleille, olipa kyse pienestä tempauksesta tai suuresta tapahtumasta, pitkäkestoisesta muutoksesta tai jonkin uuden näkökulman avauksesta. Kaikessa tekemässäni työssä sain nojata projektipäällikön ja työntekijätiimimme tukeen. Tärkeitä olivat myös säännölliset tapaamiset Kuopion kaupungin nuorisopalvelujen päällikön Jari Väänäsen kanssa. Hänelle hankkeen kuulumisia kertoessa, moninainen arkityön todellisuus pysyi paremmin strukturoituna myös itselle.
