Monelle asiaan vihkiytymättömälle ajatus laulun tekemisestä, saattaa näyttäytyä vaikeana ja valtavasti osaamista vaativana. Sen ei kuitenkaan tarvitse sitä olla. Biisipaja luo kenelle tahansa mahdollisuuden päästä kurkistamaan sävelten, sanojen kirjoittamisen ja sovittamisen mielenkiintoiseen maailmaan. Muusikon ohjaamassa biisipajassa on mahdollisuus huomata, kuinka biisin luominen voi olla yllättävän hauskaa ja helppoa!
Musiikki on tärkeää yhteisöllisyyden syntymisessä
Ihmiskunta on tehnyt musiikkia historian alkuhämärästä saakka. Musiikki on ollut olennainen osa ryhmässä olemista ja tekemistä. Esi-isämme lauloivat leiritulilla, ja erilaisissa karkeloissa on hyödynnetty musiikin tunnelmaa nostattavaa voimaa. Kun kyseessä on yhteinen ilonpito, tuskin kovinkaan moni on miettinyt tarkkaan sävelessä pysymistä tai äänen käyttämistä oikeaoppisesti. Tutkimuksissa on esitetty musiikin yhteyttä esimerkiksi parinvalinnan riitteihin. Lajinkehityksen kannalta musiikki on mahdollisesti ollut myös merkittävässä roolissa, edistäessään sosiaalista yhteenkuuluvuuden tunnetta, ryhmäponnistuksia ja motoristen taitojen kehittymistä. Yksi Steven Mithenin (2006) esittämistä mielenkiintoisista ajatuksista on se, että yhdessä musisointi ja tanssiminen voivat aiheuttaa niin kutsuttua minuuden laajentumista. Tällöin ihmisen minuus yhdentyy muihin ja yhteisyyden tunne kaikissa kohoaa. Tällaiset yhdessä iloitsemisen, tunnelmoimisen tai karkeloinnin hetket todennäköisesti lisäävät yhteistyöhalukkuutta myös jatkossa. (Erkkilä, Huotilainen, Numminen & Lonka 2009, 10.)
Musiikilla on myös tunteiden käsittelyyn vaikuttavia ominaisuuksia. Musiikin herättämät tunteet voivat linkittyä vahvasti menneisiin tapahtumiin ja eri elämäntilanteisiin. Musiikki on voinut toimia monelle voimaa antavana ja lohduttavana tekijänä esimerkiksi surun hetkellä. Musiikkia voidaan hyödyntää myös terapian välineenä, sillä musiikki merkityksiä kantavana mahdollistaa vaikeiden ja varhaisten tunnekokemusten käsittelyn turvallisella tavalla. Musiikin kuuntelulla on todettu olevan tutkimusten perusteella kuntouttavia vaikutuksia esimerkiksi aivoverenkiertohäiriöstä toivuttaessa. Myös musiikin toteuttaminen, kuten laulaminen, voi olla lääkettä ihmiselle. Kuorolaulaminen esimerkiksi koetaan tärkeäksi psyykkisen ja fyysisen virkistyksen antajaksi. Musiikista ja laulamisesta hyötyvät niin muistisairaat kuin kommunikaatiovaikeuksista kärsivät eri ikäryhmissä. Nuoret usein säätelevät vireystilaansa ja mielialaansa musiikin avulla. (Huotilainen ym. 2009, 11-12.)
Yhdessä musisoimisen voima
Yhdessä musisoimisella nähdään olevan merkittävä voima. Kuitenkin musiikista, sen luomisesta, laulamisesta ja soittamisesta on tullut enemmän erikoisosaamista edellyttävää. Tämä voi tarkoittaa myös suorituspainotteisuutta. Harrastamisen pitäisi olla systemaattista, jotta se voisi johtaa peräti ammattiin. Pelkkä ”omaksi iloksi soittelu” on menettänyt arvoaan. (Huotilainen ym. 2009, 12.) Musiikin tulisi olla kuitenkin kaikille avointa, ilman suoristusvaatimuksia olevaa. Huotilainen ym. (2009, 12, 13) korostavatkin itseilmaisua, sosiaalisia suhteita ja demokratiaa puoltavaa ”musiikki kuuluu kaikille”- ajattelua. Esimerkkinä tällaisesta ajattelusta voidaan nähdä Karaoke-ilmiö.
Musiikkia voidaan ajatella enemmänkin leikkinä. Tiukka ulkopuolelta tuleva säätely tekee musisoinnista helposti suorittamista. Suorittaminen kuihduttaa virtauskokemukset, leikillisyyden ja sisäisen motivaation. Erilaiset kokeilut ja musiikin yhdistäminen monenlaiseen toimintaan voivat avata musiikissa piilevät ominaisuudet kaikelle kansalle. Biisipajatoiminta, jossa tehdään yhdessä lauluja, vahvistaa tällaista “musiikki kuuluu kaikille” ajattelua. Vastaavaa toimintaa on esiintynyt eri ryhmien parissa aiemminkin, mutta kokeiluja tarvitaan ilman muuta lisää.
Laulun tekemisen lähtökohdat
Laulun kirjoittaminen voi kuulostaa pelottavalta ja kaukaiselta asialta. Ylen haastattelussa laululyriikkojen tekoa opettava laulaja ja lauluntekijä Heikki Salo (Koskinen & Lehtilä 2013) kertoo, että vaikka ihmiset elävät laulujen keskellä, he eivät usein tiedä paljoa niiden tekemisestä tai rakenteesta. Hänen mukaansa laulun tekemistä voi verrata piirtämiseen. Suurin osa väittää, ettei osaa, mutta kaikki osaavat. Laulun tekemistä voi opetella. Juho Vanhasen (2013) mukaan musiikin tekoon ei tarvita kummoistakaan soittotaitoa. Kyse on itseilmaisusta, jonka työkaluna voi toimia varsinaisen taidon lisäksi vaikkapa tietokone. Biisipajatoiminnan ideana on, että laulun tekeminen tuodaan ihmisten lähelle. Sen avulla lisätään tietoa laulun teosta ja madalletaan kynnystä siihen ryhtymiseen. Jokaisella tekijällä on oma tapansa hahmottaa ja luoda, siinä on taiteen luonne ja hienous. Säännönmukaisuuksia voi olla hyvä tuntea, mutta niitä ei tarvitse noudattaa.
Laulun tekeminen alkaa tavallisesti aiheen valinnasta. Onko laulu surullinen vai iloinen? Millainen rytmi siinä on? Rock vai iskelmä? Nämä valinnat voivat syntyä tai muovautua myös myöhemmin laulua tehdessä. Laulu rakentuu tavallisesti tekstistä, sävellyksestä ja sovituksesta. Sovitusta tehdessä laulun sovittaja muokkaa sävellystä luovalla tavalla ja tuo siihen oman persoonallisen kosketuksensa. Muokkaaminen voi kohdistua mihin tahansa musiikilliseen elementtiin, kuten rytmiin, melodiaan tai harmoniaan. (Lilja 2014.)
Kuva: Sebastian Radu/ Unsplash
Biisipajan toiminnassa lähtökohtana on se, ettei osallistujan tarvitse osata mitään eikä aiempaa kokemusta laulun tekemisestä tarvita. Biisipajassa kuka tahansa pääsee tutustumaan käytännössä edellä kuvattuihin laulun rakentamisen periaatteisiin. Laulun tekemisen ei tarvitse olla pyrkimystä valmiiseen teokseen, vaan kaikki voi perustua vain kokeiluun ja haluun tehdä yhdessä. Yhdessä syntynyt tuotos voi olla vaikka yhteinen tunnusbiisi, jota lauletaan esimerkiksi illanistujaisissa. Laulua ei tarvitse tallentaa, vaan se voi säilyä osallistujien mielessä. Jos halutaan niin teos voidaan äänittää ja käsitellä tietokoneohjelmilla tai kulkea kohti yhdessä esiintymistä.
Biisipajojen toteuttamisesta
Kansanmusiikkipedagogi (AMK) Antti Raekallio toimi KuoHuLab-hankkeen järjestämissä pop–up-biisipajoissa ohjaajana. Juankoskella, Muuruvedellä ja Säyneisissä toteutetut pajat järjestettiin erilaisten tapahtumien yhteydessä, ja niiden tavoitteena oli kerätä osallistujiksi keitä tahansa paikalle tulleita ihmisiä. Raekallio oli suunnitellut biisipajoihin etukäteen erilaisia tehtäviä, joista valitsi sopivimmat tilanteen mukaan. Hänellä oli mukanaan myös monenlaisia soittimia ruokkimassa osallistujien mielikuvitusta.
Kehittävää harjoitteluaan toteuttanut yhteisöpedagogiopiskelija Antti Tenovirta toteutti puolestaan Särkiniemen asukastuvalla ensimmäiset biisipajansa. Hänen mukaansa asukastuvat ovat ympäristönä otollisia tällaiselle kokeilulle. Asukastuvan kävijöille biisipaja oli täysin uusi kokemus. Tiedotuksessa ja toteutuksessa Tenovirta pyrki korostamaan osallistumisen matalaa kynnystä, esimerkiksi kertomalla biisipajan ideasta ja laulun tekemisen periaaptteista etukäteen.
Asukastuvat ovat kaupungin ylläpitämiä vapaa-ajan tiloja, jossa kävijät voivat päiväsaikaan käydä lukemassa lehtiä, juomassa kahvia, pelaamassa pelejä, katselemassa televisiota sekä seurustelemassa muiden kävijöiden kanssa. Asukastuvilla järjestetään monenlaista kerhotoimintaa, tietokoneen käytön opastusta, erilaisia esittelyjä, retkiä sekä kävijöidensä ideoimaa toimintaa. Asukastupatoimintaa edistää Kuopion kaupungin lähiötyöntekijä. Tuvalla voi olla työllistettyjä ohjaajia, harjoittelijoita ja opiskelijoita.
Tenovirta sai Raekalliolta vinkkejä esimerkiksi siihen, miten rohkaista osallistujia rytmien tai sanoitusten keksimiseen. Raekallio kertoo osallistavansa ihmisiä erilaisten pedagogisten tehtävien avulla, juttelemalla sekä tarjoamalla erilaisia soittimia ja muita välineitä kokeiltavaksi. Itse biisipaja etenee pop–up-ympäristössä usein ilman kaavaa, jolloin hän asettelee tarvikkeita tilaan, jututtaa ihmisiä ja etenee sen mukaan, mitä syntyy. Kun sama ryhmä kokoontuu useamman kerran, kertoo Raekallio pajan aiheen ja sisällön vaihtelevan eri kokoontumiskerroilla. Näitä ovat esimerkiksi soitinrakennus, rytmiikka, soittimiin tutustuminen ja biisin teko. Raekallio kertoo, että biisipajoissa pyritään saamaan jonkinasteisesti valmista. Kokonaiset ja keskeneräiset tuotokset tallennetaan äänittämällä tai videoimalla sekä kirjoittamalla ylös sanat, soinnut ja jopa nuotit.
Biisipajat Särkiniemen Katsikassa
Särkiniemen Katiska-asukastuvalla jokainen pajakerta painottui laulujen tekoon. Sävellykset toteutettiin kitaralla, jonka Tenovirta toi mukanaan tuvalle. Biisipaja toteutettiin asukastuvalla neljästi. Toiminnan ajatuksena oli, että biisipaja on käynnissä koko päivän. Toiminnan osallistujiksi vakiintui ydinporukka, 3-4 kävijää, joiden lisäksi muitakin osallistujia kävi kokeilemassa ja antamassa oman panoksensa. Ensimmäisellä kerralla eräs osallistujista oli laatinut valmiiksi oman runon, jonka toi mukanaan biisipajaan säveltämistä varten. Pajan osallistujat pohtivat yhteisesti laulun tunnelmaa ja sointuja. Tenovirta antoi valittavaksi kaksi eri sointukulkua, joista osallistujat valitsivat mieleisen. Vastaavasti edettiin myös muiden sävellysten kanssa ja aloitettiin yhteisten sanoitusten kirjoittaminen.
Sanoittamisen vaikeuden voittamiseksi Tenovirta ohjeisti jokaista kirjoittamaan vuorollaan kaksi mieleen tullutta sanaa vapaasti valitsemastaan aiheesta. Syntyneistä sanoista muodostettiin lauseita ja lopulta säkeistöjä. Rytmiä annettiin taputtamalla käsiä tai pöytää. Saadut tuotokset äänitettiin, ja Tenovirta laati sanoituksista ja soinnuista puhtaaksi kirjoitetut versiot. Tämän jälkeen osallistujat rakensivat rytmisoittimia tyhjistä purkeista ja riisistä. Seuraavalle kerralle he toivat kotoaan löytämiään soittimia käytettäväksi biisipajassa. Jokainen sessio alkoi edellisten tuotosten kertaamisella ja työskentelyn jatkamisella. Biisipajojen lopuksi soitettiin osallistujien toivomia lauluja. Pajojen lopputuloksena syntyi paljon sanoituksia ja kaksi sävellettyä laulua, joita osallistujat esittelivät mielellään muille asukastuvan kävijöille.
Tunnelmia toiminnasta ja biisipajojen tulevaisuus Pohjois-Savossa
Lopputuloksena biisipaja Särkiniemen asukastuvalla oli osallistujien mielestä menestys. Asukastuvan kävijöillä ei tiettävästi ollut juurikaan musikaalista kokemusta tai lähtökohtaisesti halua musiikin harrastamiseen. Biisipaja kuitenkin inspiroi joitakin kävijöitä laatimaan omia sanoituksiaan jo ennen biisipajan alkua. Osallistujia oli mukana kaikkiaan 8-10. He innostuivat tekemisestä ja saivat onnistumisen kokemuksia. Osallistujat toivoivat laulujensa esittämistä omana tapahtumanaan asukastuvalla. Raekallio kertoo myös kuulleensa Pohjois-Savossa järjestetyistä biisipajoista pääasiassa positiivista palautetta. Hän kertoo osallistujien kokeneen mielenkiintoiseksi mm. sen, miten eri tavoin voi musiikkia synnyttää.
Tenovirta kokee, että biisipajoja kannattaa ehdottomasti toteuttaa myös jatkossa. Toimintaa kannattaa soveltaa erilaisin muunnoksin erilaisiin kohderyhmiin. Asukastuvalla kokeilu osoitti sen, että ihmiset voivat innostua yhteisestä musiikin tekemisestä kynnyksen ollessa tarpeeksi matala. Raekallion mukaan Pohjois-Savossa pop–up-tyyppisiä biisipajoja kohtaan on kiinnostusta. Kysyntää ei kuitenkaan voi olla juuri etukäteen, sillä tämän tyyppistä toimintaa ei osata kaivata. Raekallio pohtii, että tarjonta voisi luoda kysyntää, joten kaikki erilaiset kokeilut ja mahdollisimman moni tekijä on tervetullut toteuttamaan biisipajoja.
Biisipajan toteuttaminen ei vaadi pajaohjaajan työpanoksen lisäksi isoja resursseja, joten kokeilun voi järjestää melko spontaanisti yllättävissäkin paikoissa tarpeen tullen. Toteuttaminen tarvitsee luovia ja ennakkoluulottomia edelläkävijöitä, jotka avaavat musiikin luomisen riemua jokaisen ulottuville. Olemme kaikki musiikillisia olentoja ja kaipaamme ilon ja yhteyden tunnetta, joka syntyy laulaessa ja soittaessa itse tai yhdessä muiden kanssa.
LÄHTEET
Brink, Päivi 2016. Hyvä sanoitus jättää kuulijalle tilaa täydentää tarinaa. Teosto ry – Näkökulmia musiikkialasta & tekijänoikeudesta 12.12.2016. Viitattu: 13.4.2020. https://www.teosto.fi/teostory/lasse
Erkkilä, Jaakko & Huotilainen, Minna & Lonka, Kirsi & Numminen, Ava 2009. Musiikki hyvinvoinnin evoluutiossa: Aivot, mieli ja yhteisö. Tieteessä tapahtuu 6/2009. Viitattu: 13.4.2020. https://journal.fi/tt/article/view/2420/2250
Koskinen, Paula & Lehtilä, Sannimari 2013. Heikki Salo: Jokainen osaa tehdä laulun. Viitattu: 13.4.2020. https://yle.fi/uutiset/3-6984047
Lilja, Esa 2014. Musiikin sovittaminen: Esa Lilja. Rytmimanuaali 25.3.2014. Viitattu: 13.4.2020. https://www.rytmimanuaali.fi/musiikin-sovittaminen-esa-lilja/
Raekallio, Antti 2020. Kansanmusiikkipedagogi. Kuopio, 8.4.2020. Haastattelija: Antti Tenovirta
Vanhanen, Juho 2013. Säveltäminen: mistä lähteä liikkeelle ja miten saattaa biisi valmiiksi? Rytmimanuaali 6.9.2013. Viitattu: 13.4.2020. https://journal.fi/tt/article/view/2420/2250
**
Blogiteksti on syntynyt osana yhteisöpedagogiopiskelija Antti Tenovirran loppuvaiheen opintoihin kuuluvaa kehittävää harjoittelua yhteistyössä lehtoreiden Anniina Aunolan ja Erja Anttosen kanssa.
