Nuorisotyötä Kuopion maaseudulla -kirjoitussarja muodostuu neljän blogitekstin kokonaisuudesta. Teksteissä kuvataan nuorisotyön ja etsivän nuorisotyön arkea Kuopion maaseudulla. Kirjoitukset perustuvat syksyllä 2019 tekemiini työntekijähaastatteluihin.
Ehdotuksia Kuopion maaseutumaisen nuorisotyön kehittämiseksi
Päällimmäisenä kehitettävänä asiana haastatteluissa esiin nousi minibussin käytön lisääminen. Maaseudulla toimivat etsivän nuorisotyöntekijät tarvitsisivat autoa päivittäin. Kuopion kaupungin etsivällä nuorisotyöllä on käytössään kaksi minibussia, joita käyttävät kaikki kuusi työparia. Kaupungissakin auton tarve on suuri: ryhmien liikuttamiseen, leirityöhön sekä alueilla liikkumiseen. Vaikka jalkautuminen tapahtuu kaupunkialueilla kävellen, lähiöiden välillä liikkuminen bussilla veisi paljon työaikaa. Auto mahdollistaa myös nopean reagoinnin illan aikana vastaan tuleviin tilanteisiin.
Jos autojen käyttö jakaantuisi tasaisesti kuuden työparin välillä, se tarkoittaisi, että jokaisella työparilla olisi auto käytössään yhtenä kokonaisena ja yhtenä vajaana työkertana viikossa. Tämä koetaan riittämättömänä työnluonteen huomioon ottaen.
Kuopion kaupungin oma, Wauton kaltainen kulkuneuvo, mahdollistaisi pitkäjänteisen työskentelyn niiden nuorten kanssa, jotka asuvat kaikkein kauimpana tai joilla on heikoimmat mahdollisuudet liikkua kylän keskustaan. Wauton pysyvyys myös kehittäisi työmuotoa entisestään, esimerkiksi kesäaikojen osalta. Walkers-auton ohjeena on, että toiminnan on oltava avointa kaikille nuorille, mutta kaupungin oma auto, mahdollistaisi etsivän nuorisotyön ”korvamerkitä” jotkin ajat kohdennetulle pienryhmätyöskentelylle. Tiedotuksen tästä tulisi tietysti olla selkeää, ettei nuorille tulisi turhia pettymyksiä.
Wautoa voisivat työssään hyödyntää niin etsivän nuorisotyöntekijät kuin nuorisonohjaajatkin. Etsivän työntekijöiden läsnäoloa ”ainakin joskus” ja naaman tutuksi tekemistä pidettiin hyvänä myös silloin, kun kulkuväline olisi liikkuvan nuorisotyön käytössä.
Haastateltavat kautta linjan toivovat Kuopion kaupungille omaa Wauton kaltaista kulkuneuvoa, joka takaisi pysyvyyden kylien keskustoista kaukana asuvien nuorten kohtaamisessa.
Säännöllisyyden tärkeyttä korostettiin, jotta suhteet nuoriin pääsisivät syvenemään. Wauton täytyisi olla käytössä ainakin kerran viikossa, ettei väliaika venyisi liian pitkäksi. Pitkät tauot toiminnassa kasvattavat nuorille kynnystä tulla mukaan.
Maaseudulle kaivattiin nuorten työpajoja. Työpajojen monipuolinen toiminta tavoittaisi erilaisissa elämäntilanteissa olevia nuoria, mahdollisesti jo peruskoulun aikana. Työpajojen puuttuessa, etsivän nuorisotyöntekijöillä ei ole asuinpaikalla tahoa, jonne ohjata nuoria. Etsivä nuorisotyö ei saisi olla ainoa resurssi, joka alueelta peruskoulun päättäneille nuorille löytyy.
Nuorten aikuisten kohdalla suurena puutteena esiin tuotiin myös muiden työelämäpalvelujen etäisyys. Lähin TE-toimisto löytyy Kuopiosta. Nilsiän keskustasta matkaa Kuopion keskustaan on noin 60km, Juankoskelta 65km, Maaningalta ja Riistavedeltä noin 45km ja Vehmersalmelta noin 50km. Etäisyydet ovat kylien keskustasta, mutta monet nuoret ja nuoret aikuiset asuvat kauempana ja matkaa kertyy vielä enemmän.
Paikkakunnilla, joissa etsivää nuorisotyötä ei tällä hetkellä tehty, toivottiin etsivien jalkautumista alueelle esimerkiksi kahden viikon välein. Etsivän työn kautta olisi mahdollista kartoittaa ja tavoittaa esimerkiksi niitä nuoria, jotka käyttävät päihteitä. Nuorisonohjaajilla oli huoli ilmiöistä, joihin heillä ei ole mahdollisuutta tarttua.
Tasavertaisuuden puute harmitti työntekijöitä ja toiveissa oli, että kaikilla alueilla voitaisiin tarjota niin nuorisotyön kuin etsivän nuorisotyön palvelua edes jossain määrin.
Kirjoitussarjaa varten haastattellut työntekijät: Merja Alm, Henna-Riina Heikura, Katja Jäppinen, Janne Katajisto, Miina Morko, Asta Sajaniemi, Tommi Salmela, Henni Vartiainen, Mika Vesterinen
