Nuorisotyötä Kuopion maaseudulla -kirjoitussarja muodostuu neljän blogitekstin kokonaisuudesta. Teksteissä kuvataan nuorisotyön ja etsivän nuorisotyön arkea Kuopion maaseudulla. Kirjoitukset perustuvat syksyllä 2019 tekemiini työntekijähaastatteluihin.
Millaista on etsivä nuorisotyö maaseudulla?
Etsivän nuorisotyöntekijät korostavat, että kaiken tehtävän työn taustalla on kohtaamisen merkityksellisyys. Kohtaaminen tarkoittaa, että nuori tulee nähdyksi, kuulluksi ja hyväksytyksi sellaisena kuin hän on. Kohtaaminen voi olla satunnainen tai suunniteltu. Se voi olla kertaluontoinen tai pitkäkestoinen kohtaamisten sarja, mutta oleellista on, että nuori kohtaa aikuisen, jolla on ammattitaitoa, halua ja kykyä olla olemassa nuorta varten juuri sillä hetkellä. Aito kohdatuksi tuleminen luo pohjan luottamuksen rakentamiselle.
Luottamus on avainasemassa kaikessa henkilökohtaista tukea vaativassa työssä. Jotta todellista vuoropuhelua voisi syntyä ja sitä kautta auttaminen mahdollistuisi, työntekijöiden täytyy olla nuorille tarpeeksi läheisiä. Vasta silloin päästään käsiksi niin sanottuihin oikeisiin asioihin, syvällisempään keskusteluun ja ongelmien alkulähteille.
Työntekijän täytyy myös ”antaa itsestään jotain”. Pelkkä työntekijän rooli on harvoin riittävä ja omaa persoonallisuutta on osattava käyttää työvälineenä. Tällöin nuori tutustuu juuri ”sinuun”, työntekijän roolissa tietenkin. Vuorovaikutussuhteet ovat aina, ainakin jossain määrin, henkilökohtaisia ja olisi epärealistista olettaa nuorten avautuvan omasta tilanteestaan, jos työntekijä jäisi niin sanotusti ”tyhjäksi tauluksi”.
Usein kohtaamista helpottaa, kun sen rakentaa jonkin toiminnan ympärille. Tilanne ei muodostu nuorelle tai nuorille liian kuumottavaksi, kun yhdessä puuhataan jotain kevyttä: pelataan korttia, laitetaan ruokaa tai mennään vaikka keilaamaan. Yhdessä toimiminen luo puitteet, joiden sisällä tapahtuu varsinainen nuorisotyö.
Etsivän nuorisotyön piirissä olevien nuorten tilanne ei yleensä ole suoraviivainen syy-seuraus -suhde. Näin ollen ratkaisukaan ei voi olla yksioikoinen. Esimerkiksi koulupaikan löytyminen ei hyödytä nuorta, joka ei ole koulukuntoinen, olivatpa syyt siihen mitkä tahansa.
Moninainen työnkuva ja pitkät välimatkat
Maaseudulla, etsivien nuorisotyöntekijöiden, iltavuoro loppuu pääsääntöisesti kahdeksan ja kymmenen välillä illalla. Noin puolet työajasta on päiväpainotteisempaa.
Työ koostuu karkeasti neljästä osa-alueesta:
– Pienryhmätyöskentely (12‒28 ‒vuotiaat)
– Yksilötyö (pääsääntöisesti 17‒28 ‒vuotiaat)
– Leirit (7 leiriä syksyn 2018 ja kevään 2019 välillä)
– Muut, esimerkiksi toimistotyöt ja viranomaisverkostot
Näiden työmuotojen kivijalkana oleva jalkautuminen vie työajasta noin 2/5.
Pitkät välimatkat, jotka voivat tarkoittaa, jopa noin sadan kilometrin etäisyyttä työalueeseen kuuluvien paikkojen välillä, luovat työntekijöille ohittamattoman haasteen. Paikallisliikenne rajoittuu usein koulukyyteihin ja nuorten liikkumisen mahdollisuudet ovat heikot. Nuoren liikkumiseen vaikuttaa oleellisesti perheen taloudellinen tilanne: kaikilla nuorilla ei ole käytössään mopoa eikä vanhemmilla mahdollisuutta kyyditä nuorta. Siten paikkakunnalla mahdollisesti oleva nuorisotila tai muut harrastusmahdollisuudet eivät ole kaikkien nuorten saatavilla. Etsivän nuorisotyöntekijöiden on myös jalkauduttava mahdollisuuksien mukaan paljon laajemmalle alueelle kuin kylän keskustaan tai sen välittömään läheisyyteen.
Maaseudulla auto on välttämätön työväline. Sitä tarvitaan niin perustyön kuin leirityönkin hoitamiseen. Jalkautuessaan työntekijät kuvaavat käyvänsä kyliä läpi tasaiseen tahtiin pysyäkseen kartalla siitä, missä nuoria on liikkeellä. Nuorten kohtaaminen erilaisissa ympäristöissä, kuten koululla tai nuorisotilalla tai muuten koulukyytiä odottaessa, ovat osa etsivää nuorisotyötä maaseudulla. Työntekijöiden säännöllinen näkyminen tekee heidät tutuiksi, jolloin nuoret voivat kertoa, missä aikoivat iltoja viettää ja mitä ilmiöitä he ovat lähialueella havainneet.
Jalkautumisreitit muodostuvat niin paikallistuntemuksen, tiedon, intuition kuin kokemuksen kautta. Parasta on, jos nuoret itse kertovat mihin aikovat suunnata vapaa-ajallaan.
Kuntaliitosten johdosta etsivän nuorisotyön alueet ovat laajenneet, mutta työntekijöitä ei ole tullut lisää. Tästä johtuen esimerkiksi Maaninka on jäänyt etsivän nuorisotyön katveeseen ja alueelta hoidetaan vain pudokasilmoitukset.
Wauto jalkautuvan nuorisotyön tukena
Etsivän nuorisotyöntekijät kuvaavat, että Wauton osuus jalkautuvassa työotteessa on korostunut. Käyttömahdollisuus Wautolle on ollut Nilsiän ja Juankosken alueelle kerran viikossa. Etsivän työntekijät ovat kiertäneet eri kylillä, jututtaneet nuoria ja osa voinut lähteä kyytiin. Tällä tavoin on kohdattu sekä pienryhmiin kuuluvia nuoria, että niitä, jotka eivät muutoin ole mukana toiminnassa.
Erityisyytenä liikkumisessa tavalliseen minibussiin verrattuna on, että kohtaaminen voi tapahtua myös Wautossa. Tällöin esimerkiksi sää ei ole vaikuttamassa siihen, pystytäänkö kyläkeskuksista syrjässä asuvien nuorten kanssa tekemään jotain yhdessä vai ei. Liikkuva nuorisotyön yksikkö mahdollistaa niin jalkautuvan työn satunnaiset kohtaamiset kuin sovitut tapaamiset.
Kaupunkiin verrattuna nuoria on vähän, ja he liikkuvat porukassa laajemmalla ikähaitarilla. Ei ole tavatonta, että yläkouluikäiset ovat samassa kaveriporukassa täysi-ikäisten kanssa.
Työtehtävät limittyvät ja yhteistyö on olennaista
Tarkkoja työnkuvanrajauksia on vaikea tehdä, sillä pienryhmä-, yksilö-, ja leirityö voivat mennä limittäin. Käytännössä tämä tarkoittaa, että sama nuori voi olla osana pienryhmää, aika ajoin tarvita yksilöohjausta sekä osallistua pienryhmän kanssa leirityöhön.
Työn luonne on joustava ja muuttuu aina sen mukaan, mitä tarpeita nuorilla on. Erilaiset toiminnot vastaavat erilaiseen problematiikkaan. Yksilötapaamisissa aiheina korostuvat toimeentuloon, opiskeluun ja terveydenhuoltoon liittyvät asiat. Pienryhmissä puhuttavat päihteet, omaehtoiset harrastukset kuten mopot, yhteiskunnalliset sekä arkielämään kuuluvat asiat.
Yksilöohjaus tapahtuu yleensä kasvokkain, mutta myös esimerkiksi WhatsApp-sovelluksen kautta. Työntekijät kertovat, että viestittely on tärkeä kommunikoinnin osa nuorten kanssa. Viestein voidaan käydä pitkiä keskusteluja nuorta huolestuttavista asioista, “vakavista aiheista” ja ongelmista. Viestein käytävät merkitykselliset keskustelut voivat osittain johtua pitkistä välimatkoista, jotka estävät tai hankaloittavat tapaamisten toteutumista, mutta myös sosiaalisista vaikeuksista.
Kohdennetussa pienryhmätyöskentelyssä tavoitetaan hyvin eri-ikäisiä nuoria ja nuoria aikuisia. Auton merkitys korostuu pienryhmä työskentelyn mahdollistajana: useimmiten nuoret on haettava kotoa tai sovitusta paikasta yhteisiin tapaamisiin, koska liikkuminen muuten on hankalaa tai mahdotonta. Useilla nuorilla on myös sosiaalisia vaikeuksia, esimerkiksi uusien ihmisten ja tilanteiden kohtaamisen pelkoa, mikä nostaa kynnystä osallistua tarjottuun toimintaan. Kotiovelta hakeminen voi olla ainoa keino saada nämä nuoret palvelun piiriin.
Joskus fyysinen osallistuminen tuntuu niin vaikealta, että nuori pystyy olemaan ryhmässä vain etäjäsenenä, osallistumalla esimerkiksi ryhmän WhatsApp -keskusteluihin. Näin hän pitää itsensä jollain tasolla kiinni porukan kuulumisissa ja tapahtumissa. Tämäkin voi olla merkittävä sosiaalisen elämän muutos, jos nuori on ollut aivan yksin. Toive kuitenkin on, että nuori rohkaistuisi osallistumaan tapaamisiin ja lähtemään liikkeelle toisten nuorten tai vaikka työntekijän kanssa.
Yhteistyön merkitys korostuu maaseudulla, jossa toimijoita on vähemmän kuin kaupungissa. Tämä tuottaa sekä luonnollista että pakollista yhteistyötä, jota parhaimmillaan kuvaillaan erittäin toimivaksi ja pidetään hyvällä tavalla itsestään selvänä. Keskusteluissa erityisesti esiin nousi sujuva yhteistyö koulun henkilökunnan, seurakunnan sekä kaupungin nuorisotyöntekijöiden ja etsivän nuorisotyöntekijöiden välillä. Tiukkoja rajanvetoja kuvattiin turhiksi ja työtä hankaloittaviksi.
Pienillä paikkakunnilla verkosto on yleensä hyvin hallinnassa. Tällöin ei ole epäselvyyttä vaikkapa siitä, mihin palveluun ja kenen työntekijän luo nuori tulisi milloinkin ohjata. Tieto nuorista aikuisista, jotka ovat esimerkiksi ”jääneet kotiin” tai tarvitsevat muutoin apua, tulee etsivän nuorisotyöntekijöille usein yhteistyökumppanin kautta.
Alueellinen läsnäolo merkityksellistä
Alueellinen läsnäolo antaa työntekijöille selkeät kasvot. Nuorten näkökulmasta tämä luo parhaimmillaan turvallisuutta ja selkeyttä, kun heitä varten työskentelevät aikuiset eivät ole vain nimiä paperissa.
Etsivässä nuorisotyössä toimivan työpariuden merkitys on suuri, olipa työkenttänä kaupunki tai maaseutu. Työntekijät kuuluvat yleensä useampaan työtiimiin, mutta työpari on se, jonka kanssa kohdataan, otetaan vastaan, työstetään ja reflektoidaan tapahtumat ja kohtaamiset tuoreeltaan.
Maaseudulla työskentelevillä etsivän nuorisotyöntekijöillä on näpissään tietoa ja kokemusta alueen erityispiirteistä. Aluetuntemus syntyy pikkuhiljaa niin maantieteellisesti kuin yhteistyötahojenkin osalta. Työntekijät arvioivat kestävän noin vuoden ennen kuin uudelle alueelle on ”päässyt sisään” ja pystyy hahmottamaan, millä kylillä nuoret liikkuvat, missä ovat kylien ulkopuolella olevat kokoontumispaikat ja ketkä ovat niitä nuoria, joiden kautta tieto kulkee muille.
Ylipäätään etsivillä työntekijöillä on paljon hiljaista tietoa ja taitoa, jota voi olla vaikea avata ulkopuolisille. Tieto kerääntyy vuosien kuluessa eikä sen olemassa oloa aina tiedosta työntekijä itsekään. Paikallinen kokemus kuitenkin auttaa heitä olemaan oikeissa paikoissa oikeisiin aikoihin ja tavoittamaan niitä nuoria, jotka muutoin jäisivät vaille palvelua.
Kirjoitussarjaa varten haastattellut työntekijät: Merja Alm, Henna-Riina Heikura, Katja Jäppinen, Janne Katajisto, Miina Morko, Asta Sajaniemi, Tommi Salmela, Henni Vartiainen, Mika Vesterinen
Lue lisää Wautoista eli Walkers ry:n pyörien päällä liikkuvista nuorten kohtaamispaikoista, joiden tarkoituksena on tarjota ammattilaisille keino täydentää paikallisen nuorisotyön katvealueita. Kuopiossa Wauto on ollut käytössä viimeksi syyskaudella 2019.
