Olen ohjannut KuoHuLab -hankkeessa kuurojen liikuntaryhmää elokuusta 2018 alkaen. Toive omasta liikuntaryhmästä syntyi kevään 2018 yhdistyksen jäsenten ja hankkeen edustajien yhteisissä tapaamisissa. Matalan kynnyksen liikuntaryhmän osallistujat ovat Kuopion Kuurojenyhdistyksen jäseniä, jotka ovat iältään nuorista aikuisista eläkeläisiin. Olen koonnut blogitekstiin kokemuksia kuuroille suunnatusta liikuntaryhmästä ja ryhmän ohjaamisesta.

Tapaamme kuukausittain ryhmän kanssa 3-4 kertaa. Syksyn aikana olemme käyneet sauvakävelemässä, vesijumpassa sekä treenanneet kuntopiiriä. Lisäksi suunnitelmissamme on tutustua keppijumppaan, sisäpyöräilyyn ja kuntosalitreenaamiseen ja keilailuun. Yhdellä tapaamiskerralla paneudumme pohtimaan ravitsemusta ja lepoa toiminnallisin keinoin. Minut saa pyytää myös mukaan ”liikuntakaverina” yhden tai useamman kanssa tutustumaan kuntosaliin ja lihaskuntotreenaamiseen salilla.

Vesijumppa on ollut suosittua kuurojen liikuntaryhmässä.
Kuurojen liikuntaryhmäläiset ovat vesijumpanneet useamman kerran syksyn 2018 aikana. Kuva: © Jorma Hovi, kuvanmuokkaus Erja Anttonen

 

Ryhmän tavoitteena on testata Kuopio kaupungin liikuntapalveluita sekä antaa kokemuksiin pohjautuvia kehittämisideoita: miten liikuntapalvelut voisivat toimia viittomakielisten kuurojen kannalta paremmin? Kuopion Kuurojenyhdistyksen ja Kuurojen Liiton edustajien kanssa tapaamme kaupungin liikuntapalvelujen edustajan marraskuussa. Tapaamisessa saadaan ajankohtaista tietoa Kuopion kaupungin liikuntapalveluista sekä keskustellaan kuurojen toiveista ja ideoista kaupungin liikuntapalveluiden kehittämiseksi.

 

TKuurojen liikuntaryhmä tapaa Kuopion kaupungin liikuntapalveluiden edustajan 14.11.
Teksti-tv on tärkeä viestintäväline myös kuurojen liikuntaryhmän toiminnasta kertomiseen.

Vertaisryhmän merkitys on korostunut ja ryhmälle on ollut alusta asti tärkeää se, että voi liikkua toisten kuurojen kanssa. Atherton (2001) on tutkinut jalkapallon merkitystä kuurojen yhteisölle. Tutkimuksen perusteella vertaisten kanssa pelaaminen sai monia merkityksiä, esim. mahdollisuuden sosialisaatioon, sosiaalisten kontaktien ylläpitoon sekä väylän ilmaista kuurojen yhteisön kulttuurisia arvoja ja saada emotionaalisia palkintoja (emt.  2001, 22).

Kuurojen yhteisölle urheilu sekä liikunta ovat olleet ja ovat tärkeitä. Vuonna 1920 perustetun Suomen Kuurojen Urheiluliitto ry:n (SKUL) ”päätavoitteena on luoda mahdollisimman tasa-arvoiset liikunta- ja urheiluolosuhteet maamme kuulovammaisille ihmisille. Liittomme kohderyhmänä ovat viittomakieliset ja muut kuulovammaisryhmät. Myös sisäkorvaistutteiset ja huonokuuloiset ovat keskeinen kohderyhmä.” Maailmanlaajuisesti tärkeät ovat myös neljän vuoden välein järjestettävät Deafolympics-kisat, niin kesä- kuin talvikisatkin.

 Kuurojen liikunnan ohjaamiseen liittyviä oivalluksia ja oppimiskokemuksia

Itse olen kuuleva, enkä osaa viittomakieltä, joten kommunikaatiomme tapahtuu viittomakielen tulkkien välityksellä. Ryhmään osallistuvat tilaavat vuorotellen viittomakielen tulkin tapaamiskerroillemme. Viittomakielinen tulkkauspalvelu on lakisääteinen palvelu, jonka tehtävänä on turvata kuurojen yhdenvertaista osallistumista yhteiskuntaan (Kuurojen Liitto 2018). Suomessa Kela vastaa viittomakielisille kuuroille ja kuulovammaisille tarkoitetun tulkkauspalvelun järjestämisestä.

Kuuron puhuessa katsekontakti on kohteliasta pitää kuuroon, ei tulkkiin. Merkityksellistä on myös se, että opettelee osallistujien viittomakieliset nimet. Vesijumppaa ohjatessa allasosastolla on tärkeää muistaa puhua riittävän kovaa, jotta tulkki saa puheestani selvää, sillä vesi ja ohjattavien liikkeet vedessä häivyttävät ääntä. Puheliaana ja polveilevana puhujana haasteellista itselleni on antaa ohjeet riittävän selkeästi ja napakasti.

Kokemusta on karttunut siitä, että liike on ensi hyvä näyttää ja sen jälkeen pysähtyä ohjeistamaan se sanallisesti. Oman esimerkin ja tekemisen merkitys korostuvat. Kuntopiirikerralla haastavaa oli ratkaista se, miten ilmaisen ajan päättymisen ja sen, että on vuoro siirtyä seuraavalle rastille. Käytin siihen tuolloin käsillä tehtävää, useamman kerran toistettua isoa heiluriliikettä. Lopuksi eräs osallistuja antoi kullanarvoisen idean: valolähteen käyttö vastaavissa tilanteissa. Valonlähde voi olla taskulamppu tai kattovalaistus, jota sytyttää ja sammuttaa vuorotellen hetken aikaa.

Liikuntaa ohjatessa emme tämän ryhmän kanssa ole käyttäneet musiikkia. Jos mahdollisuus tulee, saatan koettaa musiikin käyttöä siten, että käännän kaiuttimet lattiaa vasten ja laitan basson ”kaakkoon”, jotta voisimme testata, olisiko rytmi aistittavissa. Toisen vinkin sain ilmapallojen käytöstä: ilmapallot puhalletaan täyteen, sidotaan kiinni ja annetaan kuuroille käsien väliin pidettäviksi. Ilmapallo voi välittää musiikin rytmiä. Katsotaan, tohdinko kokeilla näitä!

Erja Anttonen

Kirjoittaja on Humakin lehtori, KuoHuLab-hankkeen tutkija-lehtori sekä KAMKin liikunnanohjaajaopiskelija. Hän tekee opintoihinsa liittyvän orientoivan harjoittelun KuoHuLab-hankkeeseen opinnollistettuna. 

Lähteet:

Atherton, Martin, Turner, Graham H. & Russell, David 2001. More than a Match: The Role of Football in Britain’s Deaf Community. Soccer and Society, vol. 2, No. 3, 22‒43.

Kuurojen Liitto 2018. Viittomakielen tulkkaus. Viitattu 4.10.2018.  http://www.kuurojenliitto.fi/fi/viittomakielet-ja-viittomakieliset/tulkkaus