Olen saanut mahdollisuuden olla hanketyössä oppimassa, kun olen työskennellyt tutkija-lehtorina Humakin ja Kuopion kaupungin yhteisessä ESR-rahoitteisessa KuoHuLab-hankkeessa sen alusta alkaen. Hanketta luonnehtivat yhdessä työskentely, moninäkökulmaisuus ja kokeilukulttuurin henki.
Työtehtäväni ovat liittyneet erityisesti hankkeen Esteetön kommunikaatio ja osallistuminen –innovaatioalustaan. Olen työskennellyt viittomakielisten kuurojen kanssa. Lähes kolmen vuoden työskentelyä kuvaan alla olevan visualisoinnin avulla.
Liikuntaryhmä ja vaikuttamistyötä viittomakielisten kuurojen kanssa
Lukuvuonna 2018–2019 ohjasin matalan kynnyksen liikuntaryhmää viittomakielisille kuuroille. Tuolloin opin muun muassa siitä, millaisia merkityksiä mahdollisuus liikkua vertaisten kanssa tarkoittaa kuuroille. Merkityksiä on useita, ainakin: sosiaalinen vuorovaikutus, turvallisuus, mahdollisuus käyttää omaa äidinkieltä sekä mahdollisuus olla osa porukkaa, josta ei erotu.
Viittomakielisten kuurojen kanssa olemme lähteneet tutkimaan Kuopion kaupungin liikunta- ja kulttuuripalveluiden saavutettavuutta kuurojen kannalta. Tähän ovat liittyneet erilaiset tapaamisen ja neuvottelut kaupungin edustajien kanssa, opastetut ja omatoimiset tutustumiset sekä liikuntavälinelainat.
Kuopion korttelimuseolla olemme käyneet kahdesti, ja käyntien päätteeksi kuurot ovat jakaneet kokemuksensa ja ajatuksensa saavutettavuuden parantamiseksi. Kuopion korttelimuseon Suutarin kengissä –AR-näyttelyn herätekuviin kuurot toivoivat tietoa siitä, missä muodossa olevaa tietoa on lisätyn todellisuuden ulottuvuudessa. Esimerkiksi: ”Sisältää valokuvia, tekstitettyjä ja äänikerrottuja videoita, viitottuja videoita, videota ilman äänikerrontaa, musiikkia, tekstiä.” Museokäyntejä jatketaan vielä alkuvuodesta 2020.
Käsitteiden äärellä
Olen saanut oppia erilaisista käsitteistä viittomakielisten kuurojen kontekstissa, kuten kielellinen ja kulttuurinen vähemmistö, soveltava liikunta, itsemäärittelyoikeus ja identiteetti.
Työskentely viittomakielisten ja viittomakielen tulkkien kanssa
Kun kuulevana ohjaaja työskentelee viittomakielisten kuurojen kanssa ja tulkkien välityksellä, on ollut tarpeen oppia myös ajankäytöstä. Tulkkaukselle on varattava aikaa ja tulkkien työaikaa tulee kunnioittaa. Ohjeiden antamista sanallisesti ei kannata tehdä samalla kun näyttää liikettä, sillä kuurot eivät voi seurata samanaikaisesti tulkkausta ja liikkeen näyttöä. Kuurot ovat erittäin taitavia poimimaan tietoa visuaalisesti. Viestintää kuurojen kanssa on tehty monikanavaisesti, ja käytettävät kanavat olemme sopineet yhdessä. Näitä ovat olleet oma whatsapp-ryhmä, Teksti-TV ja Kuopion Kuurojenyhdistyksen Facebook-ryhmä. Lisäksi Suomen Kuurojen Urheiluliiton liikuntakoordinaattori on tehnyt sosiaaliseen mediaan viitottuja videoita ajankohtaisista asioista.
Tietoa jäljittämässä ja aktiivista tiedonvaihtoa
Tietoa kaupungin eri palveluista on monipuolisesti saatavilla esimerkiksi Kuopion kaupungin ja Liikkuva Kuopio –nettisivuilla sekä erilaisissa painetuissa esitteissä. Toistaiseksi viitottua tietoa palveluista on ollut saatavilla vain satunnaisesti.
Viittomakielisten kuurojen äidinkieli on suomalainen (tai suomenruotsalainen) viittomakieli, ei suomi. Tästä syystä osalle kuuroista pitkien tekstimassojen lukeminen ja suomen kielellä kirjoittaminen ei ole luontevaa eikä helppoa. Selkomukautettu teksti palvelisi muitakin kuin viittomakielisiä kuuroja, kuten kieltä opettelevia maahanmuuttajia, muistisairaita, kehitysvammaisia ja aivovammasta toipuvia. Selkomukautettua kieltä kannattaisi käyttää niin kielellisen kuin kognitiivisen saavutettavuuden varmistamiseksi.
Tietoa on etsitty ja saatu muiden kaupunkien tavoista ratkaista viittomakielisten kuurojen mahdollisuus osallistuja kuurojen omaan liikuntaryhmään. Hyviä käytäntöjä ja konkreettisia ratkaisuja kootaan vielä hankkeen loppuvaiheessa yhteen ja tiedot toimitetaan Kuopion kaupungin käyttöön.
Vuoropuhelun ja verkostojen tärkeys
Oppimista ovat edesauttaneet hankkeen mahdollistamat kokeilut, testaukset ja pilotoinnit, yhdessäoppiminen sekä mahdollisuus sitoutua hankkeeseen sen koko ajaksi. Säännöllinen vuoropuhelu kuurojen yhteisöjen kanssa – Kuopion Kuurojenyhdistys, Kuurojen Liitto ja Suomen Kuurojen Urheiluliitto – on ollut myös merkityksellistä ja olennaista. Kuurojen yhteisöjen asiantuntemus ja verkostot ovat olleet hanketyössä suuri voimavara.
Kuopion kaupungin edustajien tapaamiset ovat olleet antoisia, ja erilaisen tiedon saannin tarve puolin ja toisin on ollut ilmeistä. Kuurojen asiantuntemusta on kuultu Kuopion kaupungin uusimmissa liikuntapaikkahankkeissa, kuten Kuntolaaksossa.
KuoHuLabin projektipäälliköiltä ja hanketiimiltä saatu tuki ovat olleet suuri voimavara. Oppimista on edesauttanut myös tutkimustieto, niin Humakin omien asiantuntijoiden kuin muiden tahojen luoma. Tutkimustiedon paikantamisessa olen saanut apua niin kuurojen yhteisöiltä kuin Humakin informaatikoilta, lehtoreilta ja yliopettajilta.
Hanketyö ja opiskelu tukeneet toisiaan
Oppimista on edesauttanut myös se, että työn ohessa opiskelen sosiaalipedagogiikan maisteriohjelmassa Itä-Suomen yliopistossa että liikunnanohjaajaksi (AMK) Kajaanin ammattikorkeakoulussa. Olen saanut mahdollisuuden soveltaa oppimaani käytäntöön sekä ideoita oppimistehtävien ja hanketyön yhdistämiseen. Tavoitteeni on edistää matalan kynnyksen liikuntaa, ja sitä olen voinut hankkeessa tehdä. Molemmat opiskelemani tutkinnot antavat tähän myös oivallista tukea.
Kuurojen aseman parantaminen on yhteiskunnallinen kysymys
Itselleni tärkeää on ollut se, että koen hankkeen tavoitteiden ja konkreettisten toimien olevan vahvasti yhteydessä Humakin arvoihin: toistemme kunnioittaminen, avoimuus, yhdessä onnistuminen sekä rohkeasti uudistuminen ja uudistaminen. Hankkeessa toteutuu myös kumppanuudella kehittäminen sekä sosiaalisten ja kulttuuristen innovaatioiden synnyttäminen.
Ajattelen viittomakielisten kuurojen aseman parantamisen yhteiskunnalliseksi kysymykseksi: on selkeä tarve yhteiskunnalliselle vaikuttamiselle ja muutokselle. Myös siksi työskentely ja oppiminen hankkeessa ovat olleet suuri ilo.
