17.5.2018 Opintomatka yhteisöteatterin äärelle käynnistyy

Herätyskello soi, kuin tuomiopäivän pasuunat. Kello on 6:45. Naapurin koira haukkuu ulkona. Nousen istumaan sängyn reunalle, ja mietin miksi ihmisen pitäisi herätä tähän aikaan ja tarvitsenko tätä harjoittelupaikkaa näin paljon. Nopeasti tulen tulokseen, että ihmiset ovat hämmentäviä, kun heräävät tähän aikaan. Totean myös tarvitsevani tätä KuoHuLabin harjoittelupaikkaa. Suuntaan keittiöön tekemään itselleni lautasellisen puuroa, vaikka tiedän etten syö ikinä aamupalaa, jonka huuhdon alas liian monella kupillisella tummapaahtokahvia. Varttia vaille kahdeksan olen ulkona odottamassa kyytiä rautatieasemalle. Vähän jälkeen kahdeksan olemme odottamassa junaa, loputkin retkikunnastamme saapuvat ennen junan lähtöä. Kaikki vaikuttavat virkeiltä ja ainakin yrittävät salata innostuksensa. Juna saapuu aikataulussa, lähdemme metsästämään paikkoja.’ Vaunuja puuttuu, paikat eivät pidä paikkaansa’, sanoo konduktööri ja noin kahdeksan muuta matkustajaa yhteen ääneen. Se siitä työskentelyhytistä. Löydämme paikat, jotka ovat suurin piirtein lähekkäin. Totean, etten kuulee kovinkaan hyvin takana ja sivulla istuvia retkikunnan jäseniä. Mietin, kehtaanko ottaa kirjan repusta ja uppoutua Witcher-kirjasarjan hämmentävän uskottavan tuntuiseen maailmaan, jonka rikkoo pelkästään taikuuden läsnäolo. Totean olevani huono opiskelija ja uppoudun miekkojen ja taikuuden fantasiamaailmaan hävettävän nopeasti. Junamatka helsinkiläisen yhteisöteatterin pariin sujuu nopeaan.

Mihin tämä pieni tarina liittyy?

Maaliskuun alussa 2018 KuoHuLab-hankkeen innovaatiopajassa Kuopion kaupungin nuoriso-ohjaaja Janne Kuitu piti palopuheen rakkaudesta. Puhe kumpusi osittain hänen persoonastaan ja osittain teatteriesityksestä ”Tunne nimeltä rakkaus”, jonka hän oli nähnyt. Esitys on osa Helsingin Maunulassa toteutettua yhteisöteatteriprojektia, joka kuuluu Suomen Kansallisteatterin alueelliseen taideprojektiin.

Maaliskuisesta puheesta lähti liikkeelle idea kuopiolaisesta yhteisöteatteriprojektista. Mukaan lähtivät KuoHuLab, Kuopion kaupungin kulttuuripalvelut, Kuopion kaupungin kummitaitelija, teatteri-ilmaisunohjaaja Tiina Paakko, aiemmin mainittu nuoriso-ohjaaja sekä yliopistoharjoitteluaan tekevä kirjallisuuden opiskelija. Syntyi myös idea opintokäynnistä Helsinkiin tapaamaan Maunulan Maisema –hankkeen sekä Helsingin kaupunginteatterin Pääroolissa Jakomäki –hankkeen tekijöitä. Opintomatka Helsinkiin toteutui 17.5. – 18.5. KuoHuLab-hankkeen ja kaupungin edustajat vierailivat molemmissa teattereissa ja näkivät Pääroolissa Jakomäki –hankkeen esityksen ”Suuri hiljaisuus –  esitys mahdollisesta tulevaisuudesta”.

 

Opintomatkalaiset yhteisöteatterin lumoissa Helsingissä.
Seurue piilotti innostuksen teatteriesityksestä suhteellisen onnistuneesti. Kuvassa vasemmalta kirjallisuuden opiskelija Päivi Savolainen, Kuopion kaupungin kummitaitelija Tiina Paakko, Kuopion kaupungin nuoriso-ohjaaja Janne Kuitu, kaupungin kulttuurisuunnittelija Jonna Forsman, KuoHuLab-hankkeen kehittämisasiantuntija Sani Kuosmanen ja hankkeen harjoittelija, yhteisöpedagogiopiskelija Johannes Härkönen. Kuva ©: Johannes Härkönen

”Pääroolissa Jakomäki” on kolmivuotinen Helsingin kaupunginteatterin projekti, joka on osa Helsingin mallia, ja tämä projektin tavoitteena on tasapuolistaa ja monipuolistaa kaupunginosien kulttuuritarjontaa (Helsingin Kaupunginteatteri 2018).  Maunulan Maisema -hanke on myös kolmevuotinen hanke, jonka tavoitteena on tuoda teatteria alueen arkeen ja käsitellä teatterin keinoin paikallisille asukkaille ja toimijoille tärkeitä aiheita (Kansallisteatteri 2018). Kaupunginteatterilla tapasimme kolme projektissa työskentelevää henkilöä, joilta pääsimme kysymään lisätietoja ja kuulemaan kokemuksista yhteisöteatterin soveltamisesta. Kansallisteatterissa tapasimme hankkeissa mukana toimineita ihmisiä. Heidät hukutimme kysymystulvaan. Tarinat molemmista projekteista olivat todella mahtavan kuuloisia. Ihmiset ovat nauttineet tekemisestä. Projekteihin osallistuneet eri taustaiset ihmiset olivat löytäneet yhdistäviä asioita, sellaisia, joita ei ennen teatterityöskentelyä ollut tunnistettu.

18.5.2018 Herätyskello soi, mutta tällä kertaa pasuunat eivät varoita Ragnarökista tai maailmanlopusta.

Herätyskello ilmoittaa, että kello on kahtakymmentä vailla kahdeksan, ja on mahdollisuus nauttia aamupalaa hotellissa. Huomaan tekeväni taas poikkeuksen kielteiseen suhtautumiseeni aamupalaa kohtaan. Totean hississä miettiväni, että mitäköhän kaikkea pöydässä on tarjolla, samalla naureskellen vieläkin faktalle, ettei hotellin hissi toimi ilman huonekorttia. Tänään on luvassa vierailu Kansallisteatterille, ja aiheena on Maunulan Maisema. Ei saisi etukäteen miettiä, että venyyköhän tapaaminen pitemmälle, kun on tarkoitus, koska tapaaminen on varmasti antoisa ja ennen kaikkea mielenkiintoinen. Mutta toisaalta, mahdollisuus muutaman tunnin vapaa-ajasta ennen junan lähtöä huutaa ’KÄY KIERTÄMÄSSÄ ATENEUM LÄPI, KUN OOT TÄÄLLÄ ISOLLA KIRKOLLA’. Pohdin, että käyn jos kerkeän. Mutta lohta kerkeän hakea lisää.

 

Opintomatkalaisen vierailijakortti
Opintomatkalaiset vierailivat myös Kansallisteatterissa. Kuva ©: Johannes Härkönen

Tässä vaiheessa voitaneen esittää kysymys: miksi tämä opintomatka?

Lyhyesti: kokemusten kartoittamisen, inspiraation, vinkkien ja ideoimisen takia. Molemmat hankkeet perustuvat teattereiden tekemään yleisötyöhön. Teattereiden roolina on ollut olla mukana mahdollistajan roolissa, käsikirjoittajana ja ohjaajana, niin sanotusti tukijana. Jakomäkeläiset ja maunulalaiset asukkaat muodostivat työryhmän projekteille. He olivat näyttelijöitä, ääni-ihmisiä, tarinankertoja. Osallistujia. He halusivat tehdä.

Meitä opintomatkalaisia kiinnostivat kysymykset: Mikä onnistui? Mikä ei onnistunut? Millä tavalla saitte porukan kasaan tähän projektiin? Mitkä tavat olivat parhaimpia yhteisöteatterin markkinointiin ja ihmisten kohtaamiseen sekä tavoittamiseen? Koko vierailu oli opintomatka, jossa kuultiin hyviä ja ei-niin-hyviä käytäntöjä, kokemuksia, saatiin tietoa ja ajatuksista, siitä, miten yhteisöteatteriprojektia voisi lähteä rakentamaan. Kuopiossa on ollut aikaisemminkin yhteisötaideprojekteja, kuten Elettiin sitä ennenkin – musiikkinäytelmä, mutta vinkit, neuvot ja ideathan eivät ole ikinä pahasta!

18.5. Kerkesin kuin kerkesinkin kiertää Ateneumin kaikki näyttelyt.

En osaa päättää, oliko lippu kallis vai ei. 13 € opiskelija-alennuksen jälkeen kuulostaa jotenkin kovinkin kalliilta, mutta samaan aikaan se kuulostaa edulliselta ollakseen yhden Kansallisgalleriaan kuuluvan museon lipun hinta. Päätän olla pohtimatta lippua enempää ja suuntaan syömään kehuttuun ravintolaan. Kas vain, ravintolassa on muukin opintomatkan seurue. Ruoka on todella hyvää, tosin omassa annoksessani on kolossaalinen määrä fetajuustoa, mikä tekee mistä tahansa hyvää. Ajattelin, että otan ironisen selfien juna-aseman edessä, huomaan että kyseisestä paikasta on ottamassa kuvia arvioilta noin 359.126 ihmistä. Luovutan urheasti ja ylpeästi totean, että minulla on tarpeeksi kuvia blogitekstin ohelle. Käyttökelpoisia kuvia on kokonaisuudessaan kaksi. Tarpeeksi, totta tosiaan. Joukkiomme kokoontuu juna-asemalle ja lähdemme junaan tutkimaan, minkälaiset paikat meillä on. Yksi pöytäpaikka ja toisesta viereisestä pöytäpaikasta puolet. Ei tämä ihan työskentelyhytti ole, mutta parempi kuin menomatkalla. Paikat vaikuttavat lupaavilta. Kunnes samaan vaunuun rantautuu keskustelevainen porukka juuri sopivasti eteen ja taakse, missä istun. Totean taas, että kuulen kahden seurueemme jäsenen äänet. Yritän kuunnella ja osallistun keskusteluun aina välissä. Vihjaan siitä, etten kuule kovinkaan järkevästi. Tuijotan maisemien vaihtumista transsimaisessa tilassa Kuopioon asti. Tiemme erkanevat Kuopiossa, mutta uskon että kaikki saivat irti tästä opintomatkasta jotain. Bussia kotiin odotellessa mietin, että harjoitteluni loppuu juuri silloin, kun tämä projekti lähtee rullaamaan eteenpäin suuremmalla vaiheella. Toivotan mielessäni yhteisöteatterin tekemiselle onnistumista, ja kainuulaisittain unta ja näläkää tulevalle projektille.

Teksti ja kuvat: Johannes Härkönen, 3.vuoden yhteisöpedagogiopiskelija

Harjoittelijana KuoHuLab-hankkeessa (2018)